...tai ainakin niille, joilla on taloudessa uroskoira. Viima nimittäin aloitti juoksut viime viikonloppuna nyt toisen kerran ja levittää siis sulotuoksuja tuohon jalkakäytävän ojiin. Juoksujen takia meiltää jää siis nyt sitten väliin luultavasti kaikki kolme viimeistä kertaa koirakoulussa. :( Käyn siellä kyllä sitten yksin kuulemassa ohjeet ja kyselemässä tyhmiä, jotta saadaan kotona harjoitella. Tiistaina uutena aiheena oli ohittaminen. Samaan tyyliin ollaan harjoiteltukin jo aikaisemmin, mutta pitää jatkaa entistä sinnikkäämmin. Ohittaminen ei nimittäin ole meidän vahvin ala. Ohi ajavia autojakin pitää rähjätä joskus. Fiksua!
Viikonloppuna oltiin tosiaan Tampereen kylpylässä käväisemässä. Helmikuussa oltiin viimeksi ja se on kyllä Viimalle "tehosiedätystä" ihmisiin. Täällä niin harvoin loppujen lopuksi näkee lenkilläkään muita, joten ihmisten ohitustilanteet ovat kovin vähissä. Nopeamminhan tuo oppisi, kun oltaisiin useammin ihmisten ilmoilla. Nytkin viimeisenä päivänä ei pahemmin edes noteerattu rappukäytävässä (onneksi leveässä sellaisessa) vastaan tulevaa pariskuntaa. Taidanpa joskus lähteä Viiman kanssa lähemmäs keskustaa, jotta saadaan hiukan harjoitusta vieraiden ihmisten ohituksestakin.
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
tiistai 23. maaliskuuta 2010
Koulua ja onnistumista
Juuri tultiin Viiman kanssa koulusta. Ja voi ihanuus mikä kerta. Ainakin jos edelliseen kertaan vertaa. Viime kerralla oli jo mennessä sellainen olo, että sinä päivänä ei mistään tule mitään ja se ilmeisesti tarttui myös Viimaan. Keskittymisestä ei tietoakaan ja vieressä harjoitteleva tollerinpentu olisi ollut paaaljon kiinnostavampi, kuin emäntä tyhmine makupaloineen (tällä kertaa oli HK:n sinistä, kun muuta ei äkkiä kaapista löytynyt).
No, tällä kerralla oli makupalaongelma ratkaistu, kun käytiin viime viikolla eläinkaupassa hakemassa täydennystä varastoihin. Testauksen tuloksena löytyi siis Viiman The Makupala. Ne ovat semmoisia yksittäispakattuja pehmeitä lihatikkuja, joita sitten pätkin pikku palasiksi. Kalliiksi tulee, kun kolme tuollaista viidentoista sentin tikkua maksaa 1,55€, mutta mitäpä sitä ei koiransa eteen tekisi.
Niin, siis tällä kertaa oli sitten viime kerran täysi vastakohta. Alku haistelun ja härdellin jälkeen Viima alkoi keskittyä ja se kesti melkein koko ajan ja loppuun saakka. Kaikki harjoitteet onnistuivat ja suuhun jäi hyvä maku. Ja nyt on sitten keittiön lattialla raukea hurtta, kun on joutunut aivojen kanssa työskentelemään.
Tähän mennessä harjoiteltuja asioita:
Mahtoikohan tuosta listasta jäädä puuttumaan joku? Nyt ei ainakaan ihan heti tule mieleen. Aivot taitavat vieläkin työstää tunnin asioita, kun ei ajatustoimintaa muuhun liikene. :D
Puolet on nyt siis kurssista käyty ja pelkästään Viiman käytös kurssipaikalla on parantunut. Hienoa! Ei enää singota (niin paljon ainakaan) jokapuolelle. Alussa tosiaan on härdelliä, kun muistellaan, että mihinkä tultiin ja mitä täällä taas tehtiinkään, mutta joka kerta rauhoittuminen tapahtuu nopeammin. Tänään siihen ei tosiaan mennyt enää kuin pari minuuttia. Jos loppupuoli kurssista on yhtä tehokas, niin tästähän voi vielä tullakin jotain. ;)
No, tällä kerralla oli makupalaongelma ratkaistu, kun käytiin viime viikolla eläinkaupassa hakemassa täydennystä varastoihin. Testauksen tuloksena löytyi siis Viiman The Makupala. Ne ovat semmoisia yksittäispakattuja pehmeitä lihatikkuja, joita sitten pätkin pikku palasiksi. Kalliiksi tulee, kun kolme tuollaista viidentoista sentin tikkua maksaa 1,55€, mutta mitäpä sitä ei koiransa eteen tekisi.
Niin, siis tällä kertaa oli sitten viime kerran täysi vastakohta. Alku haistelun ja härdellin jälkeen Viima alkoi keskittyä ja se kesti melkein koko ajan ja loppuun saakka. Kaikki harjoitteet onnistuivat ja suuhun jäi hyvä maku. Ja nyt on sitten keittiön lattialla raukea hurtta, kun on joutunut aivojen kanssa työskentelemään.
Tähän mennessä harjoiteltuja asioita:
- rauhoittuminen
- motivointi: makupala + äänimerkki
- arkiseuraaminen
- yksin jääminen
- hätäluoksetulo
- katsekontakti
- palkkalupaus
Mahtoikohan tuosta listasta jäädä puuttumaan joku? Nyt ei ainakaan ihan heti tule mieleen. Aivot taitavat vieläkin työstää tunnin asioita, kun ei ajatustoimintaa muuhun liikene. :D
Puolet on nyt siis kurssista käyty ja pelkästään Viiman käytös kurssipaikalla on parantunut. Hienoa! Ei enää singota (niin paljon ainakaan) jokapuolelle. Alussa tosiaan on härdelliä, kun muistellaan, että mihinkä tultiin ja mitä täällä taas tehtiinkään, mutta joka kerta rauhoittuminen tapahtuu nopeammin. Tänään siihen ei tosiaan mennyt enää kuin pari minuuttia. Jos loppupuoli kurssista on yhtä tehokas, niin tästähän voi vielä tullakin jotain. ;)
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Lisää koulua
Viime viikolla oli siis toinen kerta koulua. Tällä kertaa menin kyllä yksin, kun Viiman masu oli ottanut kyttyrää ilmeisesti jostain syömisistä, kun oli pari päivää ruikulilla. Jätin sitten kotiin ja menin kuunteluoppilaaksi.
Kerran aiheena oli namilla motivointi. Juoksutettiin siis koiraa nyrkin perässä, jossa oli sisällä nami. Seuraava harjoite oli arkiseuraamista namin avustuksella ja viimeisenä vielä yksin jättämistä seinään kiinni, kun itse astuu ensin askeleen ja sitten muutaman askeleen pois päin. Koiran siis pitäisi olla rauhallinen koko ajan. Näitä ollaan sitten hiukan harjoiteltu kotona. Paljon enemmän pitäisi, mutta tuntuu, että aika ei vuorokausissa riitä. Jokaiseen pitäisi saada yksi extrakoulutustunti. Tänään illalla on taas sitten kouluilta, nyt pääsee Viimakin mukaan kouluttautumaan.
Jatta toivoi kuvia viimasta, joten tässä tulee nyt joku. Kuvien (c) P4ku.
Pihalla otettu otos todella nättinä päivänä. Meillä on tuossa keskellä pihaa kaivonkannen päällä ihan hillitön lumikasa, jonka päälle Viiman usutin. Se on muuten oppinut hyvin näissä kuvaussessioissa "ylös" käskyn, kun aina patistan sen jonkun kasan päälle. :D
Kaksi seuraavaa ovat myös ihan vaan tästä pihalta samaisena ihanana päivänä.
Ja vielä kalansilmälinssillä yksi pitkänenäkuva. :)
Hännänheilutuksia Viimalta ja aurinkoista päivää!
Kerran aiheena oli namilla motivointi. Juoksutettiin siis koiraa nyrkin perässä, jossa oli sisällä nami. Seuraava harjoite oli arkiseuraamista namin avustuksella ja viimeisenä vielä yksin jättämistä seinään kiinni, kun itse astuu ensin askeleen ja sitten muutaman askeleen pois päin. Koiran siis pitäisi olla rauhallinen koko ajan. Näitä ollaan sitten hiukan harjoiteltu kotona. Paljon enemmän pitäisi, mutta tuntuu, että aika ei vuorokausissa riitä. Jokaiseen pitäisi saada yksi extrakoulutustunti. Tänään illalla on taas sitten kouluilta, nyt pääsee Viimakin mukaan kouluttautumaan.
Jatta toivoi kuvia viimasta, joten tässä tulee nyt joku. Kuvien (c) P4ku.
Pihalla otettu otos todella nättinä päivänä. Meillä on tuossa keskellä pihaa kaivonkannen päällä ihan hillitön lumikasa, jonka päälle Viiman usutin. Se on muuten oppinut hyvin näissä kuvaussessioissa "ylös" käskyn, kun aina patistan sen jonkun kasan päälle. :D
Kaksi seuraavaa ovat myös ihan vaan tästä pihalta samaisena ihanana päivänä.
Ja vielä kalansilmälinssillä yksi pitkänenäkuva. :)
Hännänheilutuksia Viimalta ja aurinkoista päivää!
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
Koulu alkoi
Noniin, pitkästä aikaa tätäkin blogia päivittelemässä.
Viima on kasvanut ja aikuistunut (?) paljon sitten viime kirjoitusten. Ikää on nyt vuosi ja neljä kuukautta ja murkkuikä saisi minun puolestani alkaa hiukan jo hellittää. Syksyllä käytiin taistelua, kun Viimaa olisi miellyttänyt nousta arvoasteikossa ylöspäin. Pekkaa haastettiin ahkerasti ja minuakin aina välillä, mutta nyt on paikka hiukan jo vakiintunut. Laumaan saatiin uusi jäsenkin, kun Niko syntyi marraskuun alussa. Viima on ihanan varovainen Nikon kanssa. Ei hyökkää hirveätä vauhtia päälle, kun tullaan kotiin vaan menee katsomaan tilanteen rauhoituttua, että kukas siellä kopassa on. Ja kun Niko on lattialla tai sitterissä, käy Viima hiukan nuolaisemassa päästä tai kädestä. Ensimmäinen "yhteinen hetki" Nikolla ja Viimalla oli tuossa pari päivää sitten kun Niko katseli sitteristä maailmaa ja Viima meni istumaan viereen. Niko ojensi kättään Viimaa kohti ja Viima alkoi hellästi haistella ja nuolla sitä. Niko hymyili ja katseli Viimaa pitkään ja minä katsoin molempia siinä vieressä. Ihania. <3
Eilen alkoi sitten virallinen koirakoulu Viimalla ja minulla. Kestää kahdeksan viikkoa tämä arkitottelevaisuus kurssi ja katsotaan sitten sen jälkeen, että miten jatketaan. Nyt ekalla kerralla oli ainoana harjoitteena rauhoittuminen. Laitettiin koiran tutun hajuinen viltti maahan, mentiin seisomaan viereen. Koira ohjattiin ihmisen jalan viereen ja remmi pistettiin koiran puoleisen jalan alle. Siinä sitten odotettiin huomioimatta koiraa, että rauhoittuminen tapahtuu. Lopuksi kun tilanne oli rauhoittunut (Viima nukkui jonkun aikaa siinä jalan vieressä), vapautettiin koira.
Läksyksi saatiin tietty rauhoittumisen harjoittelua, mutta myös koiran mielimakupalan selvittäminen. Ja niitten ulkona syöminen. Äh, mitäköhän tuolle keksisi tarjota. Kun asiat ovat tarpeeksi jänniä ympärillä, Viima ei kyllä sitten suostu syömään yhtään mitään. Kateellisena kuuntelin yhden kultaisennoutajan omistajaa, kun ongelma oli päinvastainen, eli kaikki kelpasi.
Viima on kasvanut ja aikuistunut (?) paljon sitten viime kirjoitusten. Ikää on nyt vuosi ja neljä kuukautta ja murkkuikä saisi minun puolestani alkaa hiukan jo hellittää. Syksyllä käytiin taistelua, kun Viimaa olisi miellyttänyt nousta arvoasteikossa ylöspäin. Pekkaa haastettiin ahkerasti ja minuakin aina välillä, mutta nyt on paikka hiukan jo vakiintunut. Laumaan saatiin uusi jäsenkin, kun Niko syntyi marraskuun alussa. Viima on ihanan varovainen Nikon kanssa. Ei hyökkää hirveätä vauhtia päälle, kun tullaan kotiin vaan menee katsomaan tilanteen rauhoituttua, että kukas siellä kopassa on. Ja kun Niko on lattialla tai sitterissä, käy Viima hiukan nuolaisemassa päästä tai kädestä. Ensimmäinen "yhteinen hetki" Nikolla ja Viimalla oli tuossa pari päivää sitten kun Niko katseli sitteristä maailmaa ja Viima meni istumaan viereen. Niko ojensi kättään Viimaa kohti ja Viima alkoi hellästi haistella ja nuolla sitä. Niko hymyili ja katseli Viimaa pitkään ja minä katsoin molempia siinä vieressä. Ihania. <3
Eilen alkoi sitten virallinen koirakoulu Viimalla ja minulla. Kestää kahdeksan viikkoa tämä arkitottelevaisuus kurssi ja katsotaan sitten sen jälkeen, että miten jatketaan. Nyt ekalla kerralla oli ainoana harjoitteena rauhoittuminen. Laitettiin koiran tutun hajuinen viltti maahan, mentiin seisomaan viereen. Koira ohjattiin ihmisen jalan viereen ja remmi pistettiin koiran puoleisen jalan alle. Siinä sitten odotettiin huomioimatta koiraa, että rauhoittuminen tapahtuu. Lopuksi kun tilanne oli rauhoittunut (Viima nukkui jonkun aikaa siinä jalan vieressä), vapautettiin koira.
Läksyksi saatiin tietty rauhoittumisen harjoittelua, mutta myös koiran mielimakupalan selvittäminen. Ja niitten ulkona syöminen. Äh, mitäköhän tuolle keksisi tarjota. Kun asiat ovat tarpeeksi jänniä ympärillä, Viima ei kyllä sitten suostu syömään yhtään mitään. Kateellisena kuuntelin yhden kultaisennoutajan omistajaa, kun ongelma oli päinvastainen, eli kaikki kelpasi.
maanantai 6. huhtikuuta 2009
Heihei hampaat!
Viimeinen kulmahammas lähti eilen irti. Eli tässä noin viikon sisään lähtivät kaikki. Alaleuan hammasrivistöt vaikuttavat tällä hetkellä kovin tyhjiltä, mutta kyllä siellä ikenen alla uusia jo tuntuu. Ja kovasti vaikuttavat ikenet kutisevan, kun kaikkea pitää järsiä. Pehmolelut ovat tällä hetkellä in, luut ja korvat out. Taitavat luut olla liian kovaa järsittäväksi, joten palloja ja pehmiksiä on tullut lutkutettua.
Kyllä on tuo Viima vaan säänkestävä koira. Lauantaina oltiin Loimaalla metsähommissa. Nelisen tuntia oltiin ulkona märässä metsässä, mutta kertaakaan ei näyttänyt, että Viimalla olisi kylmä ollut. Paineli siellä menemään ihan hurmiossa. Hienosti osasi Viima väistää moottorisahoja ja vehkeitä, sekä traktoriakin. Eipä tarvinnut hirveästi huudella perään, vaan aina kun traktori käynnistyi, niin Viimakin jäi sivummalle istumaan. Tosin sitten kun lähdettiin kävelemään traktorin perässä, joka veti puita pois metsästä, tuli houkutus käydä nappaamassa oksasta kiinni. Ja siitähän Viima ei tykännyt, kun se homma kiellettiin. Tylsää!
Illalla sitten juhlittiinkin Tiinan synttäreitä ja käytiin saunassa. Viimaa ei oikein tuo saunominen innosta, kun siellä on niin kuuma. Pari kertaa kokeiltu, mutta eipä koiruus siellä kauaa viihdy.
Kyllä on tuo Viima vaan säänkestävä koira. Lauantaina oltiin Loimaalla metsähommissa. Nelisen tuntia oltiin ulkona märässä metsässä, mutta kertaakaan ei näyttänyt, että Viimalla olisi kylmä ollut. Paineli siellä menemään ihan hurmiossa. Hienosti osasi Viima väistää moottorisahoja ja vehkeitä, sekä traktoriakin. Eipä tarvinnut hirveästi huudella perään, vaan aina kun traktori käynnistyi, niin Viimakin jäi sivummalle istumaan. Tosin sitten kun lähdettiin kävelemään traktorin perässä, joka veti puita pois metsästä, tuli houkutus käydä nappaamassa oksasta kiinni. Ja siitähän Viima ei tykännyt, kun se homma kiellettiin. Tylsää!
Illalla sitten juhlittiinkin Tiinan synttäreitä ja käytiin saunassa. Viimaa ei oikein tuo saunominen innosta, kun siellä on niin kuuma. Pari kertaa kokeiltu, mutta eipä koiruus siellä kauaa viihdy.
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Aurinkoa ja kirmailua
Ah ja voih, mikä ihana päivä eilen oli. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Eilen oltiin Vampulassa ja Viiman kanssa päätettiin lähteä siihen lähipelloille hiukan ulkoilemaan. Ulkoilutettiin myös Pekan kameran uutta objektiivia ja kokeiltiin, että saako sillä kuvia. Ja kyllähän sillä taisi saada. Tässä muutama otos:
Lenkki meni muutenkin hienosti. Viima on tajunnut sanan "tänne". Joka kerta tuli kutsusta luokse ja vielä sellaisessakin tilanteessa, jossa oli lähdössä jo tiellä menevän moottoripyörän perään. Kyllä nyt on mamma ylpeä pikkuisesta! Kolmannen aivosolun siis voidaan olettaa kasvaneen. :)
Kyllä meidän pitäisi päästä vaan useammin juoksentelemaan vapaana. Viima selvästi nauttii siitä kun saa porhaltaa menemään. Täällä kaupungissa mulla ei ole kyllä aikomustakaan päästää koiraa vapaaksi missään muualla kuin koirapuistossa. Noi koirapuistot ei kyllä oo meidän juttu. Viima on siellä aina ihan ihmeissään, että mitäs täällä pitäis mukamas tehdä. Eihän täällä ole mitään tai ketään. Jos siellä olisi kaveri mukana, niin voisi tietty olla eri asia.
Viimalla on lähtenyt jo aika kauan hampaita, mutta vasta tänään eka hammas löytyi lattialta niin, että sen sai talteen. Pekka löysi aamulla jonkin poskihampaista. Aika jännän muotoisia noi koiran hampaat. Tuokin on tuollainen lättänä ja kolmion mallinen. Kulmureiden irtoamista odotellessa, ne kun on ne terävimmät. Kaikki etuhampaat ovat vaihtuneet jo hienosti ja näemmä osa poskihampaistakin.
Lenkki meni muutenkin hienosti. Viima on tajunnut sanan "tänne". Joka kerta tuli kutsusta luokse ja vielä sellaisessakin tilanteessa, jossa oli lähdössä jo tiellä menevän moottoripyörän perään. Kyllä nyt on mamma ylpeä pikkuisesta! Kolmannen aivosolun siis voidaan olettaa kasvaneen. :)
Kyllä meidän pitäisi päästä vaan useammin juoksentelemaan vapaana. Viima selvästi nauttii siitä kun saa porhaltaa menemään. Täällä kaupungissa mulla ei ole kyllä aikomustakaan päästää koiraa vapaaksi missään muualla kuin koirapuistossa. Noi koirapuistot ei kyllä oo meidän juttu. Viima on siellä aina ihan ihmeissään, että mitäs täällä pitäis mukamas tehdä. Eihän täällä ole mitään tai ketään. Jos siellä olisi kaveri mukana, niin voisi tietty olla eri asia.
Viimalla on lähtenyt jo aika kauan hampaita, mutta vasta tänään eka hammas löytyi lattialta niin, että sen sai talteen. Pekka löysi aamulla jonkin poskihampaista. Aika jännän muotoisia noi koiran hampaat. Tuokin on tuollainen lättänä ja kolmion mallinen. Kulmureiden irtoamista odotellessa, ne kun on ne terävimmät. Kaikki etuhampaat ovat vaihtuneet jo hienosti ja näemmä osa poskihampaistakin.
lauantai 21. maaliskuuta 2009
Kevätkuulumisia
Silmätulehdushan se siellä oli ja silmätipat saatiin tohtorilta. Niitten tippojen laitto ei Viiman mielestä ole vaan niin erityisen kivaa. Tulehdus on vaikeuksista huolimatta kuitenkin mennyt ohi, mutta silmät rähmivät edelleen jonkin verran. Ollaan siis jatkettu hiukan pidempään kun viikko tippojen laittoa. Lääkärissä Viiman silmänkosteus mitattiin ja se oli juuri ja juuri normaalin rajoissa. Toinen silmä taisi olla hiukan alikin. Lääkäri siis sanoi, että ei ihme jos silmät rähmivät, koska kyynelneste taitaa olla aika tujua tavaraa.
Ulkona on taas ihana ilma. Kevät on ihan selvästi tulossa. Viima ei siitä vaan niin välitä. Lumet tuntuvat häviävän pikkuhiljaa joka paikasta, eli kierimispaikat katoavat. Onneksi Viima ei kuitenkaan ole tajunnut sitä, että lätäkössä tai mudassakin voi kieriä. Parempi siis näin.
Tämän päivän suunnitelmat ovat nyt hiukan auki vielä. Lähteäkkö Vampulaan illemmalla vai mitä? Kädentaitomessujen aikana Viima saa olla pari tuntia kotona yksin nukkumassa, mutta sen jälkeen olisi vapaata. Vampulassa pääsisi tietty metsään ja pellolle juoksemaan, jos emäntä vaan saa raahattua itsensä sinne.
Ulkona on taas ihana ilma. Kevät on ihan selvästi tulossa. Viima ei siitä vaan niin välitä. Lumet tuntuvat häviävän pikkuhiljaa joka paikasta, eli kierimispaikat katoavat. Onneksi Viima ei kuitenkaan ole tajunnut sitä, että lätäkössä tai mudassakin voi kieriä. Parempi siis näin.
Tämän päivän suunnitelmat ovat nyt hiukan auki vielä. Lähteäkkö Vampulaan illemmalla vai mitä? Kädentaitomessujen aikana Viima saa olla pari tuntia kotona yksin nukkumassa, mutta sen jälkeen olisi vapaata. Vampulassa pääsisi tietty metsään ja pellolle juoksemaan, jos emäntä vaan saa raahattua itsensä sinne.
tiistai 10. maaliskuuta 2009
Silmä vaivaa
Viiman silmä alkoi hirveästi rähmiä eilen. Kaksi vaihtoehtoa: silmätulehdus tai sitten joku naarmu tms. Kävi meinaan ruusupuskassa rymyämässä tuossa lenkin lomassa. No, mutta en minä sille hirveästi voi mitään tehdä, joten lääkäriin käy tänään iltapäivällä tiemme. Toivottavasti jotain tehokasta troppia saamme, sillä silmä näyttää kutiavan tai kirvelevän, kun Viima sitä niin mielellään hinkkaisi.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
Aivosolun kaveri?
Viima on tainnut saada kasvatetuksi toisen aivosolun. Voiko olla mahdollista? Kovin on koiruliini rauhoittunut alun hullunmyllystä ja ikuisesta riekkumisesta. Päivät kuluu sisällä nukkuen ja ulkona sitten riekutaan. Toki jokailtainen riehukohtaus on edelleen arkea, mutta se sallittakoon. Ei pikkuinen koiranalku kykene nyt niiiiin rauhallisesti olemaan koko päivää. Varsinkaan kun emäntä yrittää vääntää esseetä sun muuta toisen perään koneella istuen.
Viime viikolla käytiin taas Häkän luona kylässä. Kiitos siitä Saija! Viima on kyllä hirvittävä Domina isolla Deellä. Häkä simahti jo hyvissä ajoin, mutta Viimapa jatkoi vielä ihanan hirvennahkaisen luurullan syöntiä pihalla riekkumisen jälkeenkin. Silmien ummistaminen ei siis käy päinsä kuin kotona, vieraassa paikassa pitää olla alati valppaana. Kotiin kun päästiin, niin Viima nukkuikin melkein yhtäjaksoisesti ilta seitsemästä aamu kuuteen. Edes iltapalalle ja -pisulle ei pikkukoira jaksanut nousta. Aamulla siis odottikin eteisessä jättipissalätäkkö ja kakkakasa.
Viime viikolla käytiin taas Häkän luona kylässä. Kiitos siitä Saija! Viima on kyllä hirvittävä Domina isolla Deellä. Häkä simahti jo hyvissä ajoin, mutta Viimapa jatkoi vielä ihanan hirvennahkaisen luurullan syöntiä pihalla riekkumisen jälkeenkin. Silmien ummistaminen ei siis käy päinsä kuin kotona, vieraassa paikassa pitää olla alati valppaana. Kotiin kun päästiin, niin Viima nukkuikin melkein yhtäjaksoisesti ilta seitsemästä aamu kuuteen. Edes iltapalalle ja -pisulle ei pikkukoira jaksanut nousta. Aamulla siis odottikin eteisessä jättipissalätäkkö ja kakkakasa.
perjantai 30. tammikuuta 2009
Päivitystä, päivitystä
Huh, kylläpä on aika vierähtänyt nopeasti. Eihän täällä ole muuta kerennyt tekemään kuin touhuilemaan Viiman kanssa. :D
Tiistaina käytiin ekan kerran eläinlääkärissä. Hienosti sujui ja Viima ei edes huomannut, kun piikki tuikattiin niskanahkoihin. Oli sen verran muuta tekemistä ja ihmeteltävää. Odotushuoneessa oli ihana nöffin "pentu", jonka kanssa olisi ollut kivaa leikkiä, mutta ilkeät ihmiset eivät päästäneet koiria leikkimään siinä viiden neliön tilassa. Höh!
Koirakavereitakin ollaan nähty tässä viimeaikoina useampikin kappale. Pari viikkoa sitten käytiin Turbo-tollerin (5kk) luona Laitilassa riehumassa.
Ja eilen käytiin Halikossa moikkaamassa velipoikaa Fiehttua eli Häkää. Tässä pari maistiaiskuvaa ja lisää löytyy kuvaämpäristä.
Tänään Viima pääsee Loimaalle Raunon luo hoitoon, kun minä lähden partiotapahtumaan yhdeksi yöksi. Loimaalla on kiva käydä, kun saa vapaana juosta. Kotona remmilenkit ovat aina niin tylsiä.
Tiistaina käytiin ekan kerran eläinlääkärissä. Hienosti sujui ja Viima ei edes huomannut, kun piikki tuikattiin niskanahkoihin. Oli sen verran muuta tekemistä ja ihmeteltävää. Odotushuoneessa oli ihana nöffin "pentu", jonka kanssa olisi ollut kivaa leikkiä, mutta ilkeät ihmiset eivät päästäneet koiria leikkimään siinä viiden neliön tilassa. Höh!
Koirakavereitakin ollaan nähty tässä viimeaikoina useampikin kappale. Pari viikkoa sitten käytiin Turbo-tollerin (5kk) luona Laitilassa riehumassa.
Ja eilen käytiin Halikossa moikkaamassa velipoikaa Fiehttua eli Häkää. Tässä pari maistiaiskuvaa ja lisää löytyy kuvaämpäristä.
Tänään Viima pääsee Loimaalle Raunon luo hoitoon, kun minä lähden partiotapahtumaan yhdeksi yöksi. Loimaalla on kiva käydä, kun saa vapaana juosta. Kotona remmilenkit ovat aina niin tylsiä.
tiistai 13. tammikuuta 2009
10 viikkoa
Eilen oli Viiman 10 vko -"synttärit" ja sen kunniaksi käytiin vaa'alla. Vaaka antoi meille lukemat 4,7kg. Ja kyllä sen huomaakin, että kasvanut on. Menneellä viikolla kun käytiin äitin ja Raunon tykönä, niin sanoivat molemmat, että kokoa (ja painoa) on tullut lisää. Hyvä niin, niinhän sen tietty kuuluukin. :)
Tänään jätän Viiman ja Pekan puoleksitoista tunniksi ensimmäisen kerran kahdestaan, kun lähden kouluun. Katsotaan mitä siitä tulee. Viima kun on mieltynyt Pekan nilkkoihin ja sukkiin. Ja intoa riittää kuin pienessä pitäjässä. Ei hyvä. Pitää siis saada se into kohdistettua johonkin muuhun. Ajattelin, että on ehkä parempi, jos en nyt lenkitä Viimaa, siellä se saa yleensä vaan enemmän energiaa. Käydään sitten vaikka pidemmällä metsälenksulla kun tulen koulusta. Yksinoloakin pitäisi harjoitella selkeästi enemmänkin. Onneksi on nyt sellainen kevät koulussa, että ei tarvitse koiran olla kerrallaan montaa tuntia yksin kotona. On yksinolon harjoittelukin toivonmukaan sujuvampaa niin.
Tänään jätän Viiman ja Pekan puoleksitoista tunniksi ensimmäisen kerran kahdestaan, kun lähden kouluun. Katsotaan mitä siitä tulee. Viima kun on mieltynyt Pekan nilkkoihin ja sukkiin. Ja intoa riittää kuin pienessä pitäjässä. Ei hyvä. Pitää siis saada se into kohdistettua johonkin muuhun. Ajattelin, että on ehkä parempi, jos en nyt lenkitä Viimaa, siellä se saa yleensä vaan enemmän energiaa. Käydään sitten vaikka pidemmällä metsälenksulla kun tulen koulusta. Yksinoloakin pitäisi harjoitella selkeästi enemmänkin. Onneksi on nyt sellainen kevät koulussa, että ei tarvitse koiran olla kerrallaan montaa tuntia yksin kotona. On yksinolon harjoittelukin toivonmukaan sujuvampaa niin.
keskiviikko 7. tammikuuta 2009
Leilan luona kylässä
Eilen käytiin Viiman kanssa hiukan Leilan luona kyläilemässä. Ohjelmaan kuului metsässä juoksua, autoilua, pihalla riehumista ja yleistä sekoilua. Sisällä tavattiin myös uusi tuttavuus. Peilistä katsoi takaisin joku porokoiranpentu. Pirulainen kun ei suostunut tulemaan ulos sieltä vaikka kuinka koitti leikkiin kutsua haukkumalla tai hyppimällä. Tylsä kaveri. Vähän väliä kuitenkin piti käydä tarkistamassa, että onko se siellä vielä. Ja kyllähän se oli.
Viimalla alkaa sujua ulkonakin tuo tänne kutsu. En sitten kyllä tiedä, että onko se se kutsu vai pelkästään ryntäilyn riemu, mikä Viiman luokseni tuo. Toivokaamme, että se on se kutsu. :D Mikään muu sana ei sitten ole tainnut mennäkkään tuohon paksuun päähän. "Irti" tai "ei pure" tarkoittavat ihan selvästi, että "pure niin lujaa kuin mahdollista". Koulutukseen tuo suuren haasteen se, ettei tuo syty herkkupaloille. Eilen kyllä löydettiin sellainen herkku, että sitä voisi alkaa käyttämään koulutuksessa. Emmentaali oli nimittäin aivan ihanaa!
Viimalla alkaa sujua ulkonakin tuo tänne kutsu. En sitten kyllä tiedä, että onko se se kutsu vai pelkästään ryntäilyn riemu, mikä Viiman luokseni tuo. Toivokaamme, että se on se kutsu. :D Mikään muu sana ei sitten ole tainnut mennäkkään tuohon paksuun päähän. "Irti" tai "ei pure" tarkoittavat ihan selvästi, että "pure niin lujaa kuin mahdollista". Koulutukseen tuo suuren haasteen se, ettei tuo syty herkkupaloille. Eilen kyllä löydettiin sellainen herkku, että sitä voisi alkaa käyttämään koulutuksessa. Emmentaali oli nimittäin aivan ihanaa!
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
Joulu- ja kaverikuulumisia
Laitetaanpas hiukan lisää juttua ja kuvia, kun sain viimeisetkin joulukuvat siirrettyä koneelle.
Ensimmäinen automatka uuden emännän kanssa sujui rauhallisissa merkeissä.
Petäjävedellä hyviä nukkumapaikkoja olivat mm. terassin oven edusta, jossa oli mattorulla päänalusena...
...ja pyörätuolin alusta. Siinä pää oli näppärä laittaa kahden pyörän väliin.
Viikon aikana harjoiteltiin söpistelyä...
...ja sormien metsästystä.
Joulupukki toi myös pikku karvavauvalle lahjoja.
"Kattokaa kuinka paljon mä sain kaikkea kivaa!"
Viiman mielestä Petäjävedellä oli siis yyberkivaa, siellä kun pääsi uloskin ilman hissiä. Ei tarvinnut kuin hiukan vinkaista ulko-oven takana, niin heti pääsi pisulle. Ja käytiinhän me häiritsemässä Tiinaa ja Raunoakin, kun he olivat hiihtämässä pellolla. Suksien kärkiä oli tosi kiva nakertaa.
Kotiin kun tultiin, niin jatkettiin söpistelyä. (Tämä taitaa olla muuten uutena vuotena otettu kuva. Hienosti Viima tottui raketeihin, loppujen lopuksi ei lotkauttanut korvaansakkaan niille. Tuli jopa partsille nukkumaan, kun Sophien kanssa mentiin sinne puoleksi tunniksi katsomaan raketeita puolen yön aikaan.)
Välillä tuppasi hiukan väsyttämään istualtaan. Ei sitä nyt maate raaski mennä kun vielä voisi touhutakin.
Eilen käytiin tutustumassa uusiin koiraystäviin. Tässä kuvassa Robin-sheltti.
Mukana oli myös Kuma-shiba, mutta hän ei ollut niin suopealla päällä, että olisi jaksanut pikkukakaroita. Viimasta ja Kumasta tulee kyllä mainio tulevaisuuden parivaljakko, molemmat räköttivät eilen jo siihen malliin.
Sitten vielä hiukan lenkkiposeerausta.
Kun tultiin takaisin kotiin, niin seuraava 2,5h sujui erittäin rauhallisissa merkeissä.
Tänään olisi myös tarkoitus lähteä hiukan metsään juoksemaan vapaana. Samalla voitaisiin käydä näyttämässä Viimalle, että mitä ne geokätköt ovat. Sitten nähdään, että onko tuossa geokoira-ainesta. :)
Ensimmäinen automatka uuden emännän kanssa sujui rauhallisissa merkeissä.
Petäjävedellä hyviä nukkumapaikkoja olivat mm. terassin oven edusta, jossa oli mattorulla päänalusena...
...ja pyörätuolin alusta. Siinä pää oli näppärä laittaa kahden pyörän väliin.
Viikon aikana harjoiteltiin söpistelyä...
...ja sormien metsästystä.
Joulupukki toi myös pikku karvavauvalle lahjoja.
"Kattokaa kuinka paljon mä sain kaikkea kivaa!"
Viiman mielestä Petäjävedellä oli siis yyberkivaa, siellä kun pääsi uloskin ilman hissiä. Ei tarvinnut kuin hiukan vinkaista ulko-oven takana, niin heti pääsi pisulle. Ja käytiinhän me häiritsemässä Tiinaa ja Raunoakin, kun he olivat hiihtämässä pellolla. Suksien kärkiä oli tosi kiva nakertaa.
Kotiin kun tultiin, niin jatkettiin söpistelyä. (Tämä taitaa olla muuten uutena vuotena otettu kuva. Hienosti Viima tottui raketeihin, loppujen lopuksi ei lotkauttanut korvaansakkaan niille. Tuli jopa partsille nukkumaan, kun Sophien kanssa mentiin sinne puoleksi tunniksi katsomaan raketeita puolen yön aikaan.)
Välillä tuppasi hiukan väsyttämään istualtaan. Ei sitä nyt maate raaski mennä kun vielä voisi touhutakin.
Eilen käytiin tutustumassa uusiin koiraystäviin. Tässä kuvassa Robin-sheltti.
Mukana oli myös Kuma-shiba, mutta hän ei ollut niin suopealla päällä, että olisi jaksanut pikkukakaroita. Viimasta ja Kumasta tulee kyllä mainio tulevaisuuden parivaljakko, molemmat räköttivät eilen jo siihen malliin.
Sitten vielä hiukan lenkkiposeerausta.
Kun tultiin takaisin kotiin, niin seuraava 2,5h sujui erittäin rauhallisissa merkeissä.
Tänään olisi myös tarkoitus lähteä hiukan metsään juoksemaan vapaana. Samalla voitaisiin käydä näyttämässä Viimalle, että mitä ne geokätköt ovat. Sitten nähdään, että onko tuossa geokoira-ainesta. :)
tiistai 30. joulukuuta 2008
Kuvatus
Pitäähän sitä pikkuisesta laittaa sitten kuvakin tänne. Ainakin parempia kuvia odotellessa. Tässä Viima kuukauden vanhana:
maanantai 29. joulukuuta 2008
Viima saapui taloon
Pitäähän pienellä porokoirulilla oma bloginsa olla. Siispä sellainen pitää perustaa. Muita juttuja Laurasta (ja Viimastakin) löytyy edelleen vanhasta blogista osoitteesta http://ceraci.vuodatus.net.
Viima eli Tuhkavuorten Fierran on pikkuinen parkinvärinen porokoiratyttö, joka on täällä meillä sijoituksessa Tuhkavuorten kennelistä. Eilen saavuimme varsinaisesti ensimmäistä kertaa kotiin, koska jouluviikon Viima oli kanssamme Petäjävedellä mökissä viettämässä rauhallista maaseutujoulua. Ensimmäinen yö omassa uudessa kodissa meni ravatessa ympäri ja välillä nukkuessa. Pissat ja kakat oli tullut, mutta hienosti oli suurin osa osunut lehden päälle. Matot nyt tietty otettiin pois jo ennen karvavauvan saapumista, niin emäntä pääsee helpommalla. ;) Sisäsiistiksi opettelu on kyllä tähän mennessä sujunut oikein mallikkaasti. Möksällä päiväsaikaan ei tullut kuin muutamat pisut lattialle viikon aikana ja nyt täällä kotona aamulla pääsi pikkuiset ilopisut. Ulkona koitetaan käydä ahkerasti. Mitä nyt tämä uuden vuoden odottelu hiukan rajoittaa kun jotkut ei-niin-lainkuuliaiset-kansalaiset paukuttelevat nyt jo raketteja. Niistä Viima ei sitten ollenkaan pidä.
Tänään ollaan muutenkin tutustuttu ulkoilmaan ja uuteen ympäristöön. Viiman mielestä kaiken suussa kantaminen on kivaa, Lauran mielestä se on vähemmän kivaa. Siellä maassa kun on mm. tupakan tumppeja ja roskapussi parvekkeelta alasheitettynäkin sieltä löytyi aamulla. Yök. Onneksi oli kiltti L&T:n mies korjannut sen jo seuraavaan ulkoilukertaan mennessä pois.
Näin aluksi siis kaikki sujunut oikein mallikkaasti. Tästä koitamme päästä eteenpäin opetelleen elämän aakkosia.
Viima eli Tuhkavuorten Fierran on pikkuinen parkinvärinen porokoiratyttö, joka on täällä meillä sijoituksessa Tuhkavuorten kennelistä. Eilen saavuimme varsinaisesti ensimmäistä kertaa kotiin, koska jouluviikon Viima oli kanssamme Petäjävedellä mökissä viettämässä rauhallista maaseutujoulua. Ensimmäinen yö omassa uudessa kodissa meni ravatessa ympäri ja välillä nukkuessa. Pissat ja kakat oli tullut, mutta hienosti oli suurin osa osunut lehden päälle. Matot nyt tietty otettiin pois jo ennen karvavauvan saapumista, niin emäntä pääsee helpommalla. ;) Sisäsiistiksi opettelu on kyllä tähän mennessä sujunut oikein mallikkaasti. Möksällä päiväsaikaan ei tullut kuin muutamat pisut lattialle viikon aikana ja nyt täällä kotona aamulla pääsi pikkuiset ilopisut. Ulkona koitetaan käydä ahkerasti. Mitä nyt tämä uuden vuoden odottelu hiukan rajoittaa kun jotkut ei-niin-lainkuuliaiset-kansalaiset paukuttelevat nyt jo raketteja. Niistä Viima ei sitten ollenkaan pidä.
Tänään ollaan muutenkin tutustuttu ulkoilmaan ja uuteen ympäristöön. Viiman mielestä kaiken suussa kantaminen on kivaa, Lauran mielestä se on vähemmän kivaa. Siellä maassa kun on mm. tupakan tumppeja ja roskapussi parvekkeelta alasheitettynäkin sieltä löytyi aamulla. Yök. Onneksi oli kiltti L&T:n mies korjannut sen jo seuraavaan ulkoilukertaan mennessä pois.
Näin aluksi siis kaikki sujunut oikein mallikkaasti. Tästä koitamme päästä eteenpäin opetelleen elämän aakkosia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
