Viima on tainnut saada kasvatetuksi toisen aivosolun. Voiko olla mahdollista? Kovin on koiruliini rauhoittunut alun hullunmyllystä ja ikuisesta riekkumisesta. Päivät kuluu sisällä nukkuen ja ulkona sitten riekutaan. Toki jokailtainen riehukohtaus on edelleen arkea, mutta se sallittakoon. Ei pikkuinen koiranalku kykene nyt niiiiin rauhallisesti olemaan koko päivää. Varsinkaan kun emäntä yrittää vääntää esseetä sun muuta toisen perään koneella istuen.
Viime viikolla käytiin taas Häkän luona kylässä. Kiitos siitä Saija! Viima on kyllä hirvittävä Domina isolla Deellä. Häkä simahti jo hyvissä ajoin, mutta Viimapa jatkoi vielä ihanan hirvennahkaisen luurullan syöntiä pihalla riekkumisen jälkeenkin. Silmien ummistaminen ei siis käy päinsä kuin kotona, vieraassa paikassa pitää olla alati valppaana. Kotiin kun päästiin, niin Viima nukkuikin melkein yhtäjaksoisesti ilta seitsemästä aamu kuuteen. Edes iltapalalle ja -pisulle ei pikkukoira jaksanut nousta. Aamulla siis odottikin eteisessä jättipissalätäkkö ja kakkakasa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti