Eilen käytiin Viiman kanssa hiukan Leilan luona kyläilemässä. Ohjelmaan kuului metsässä juoksua, autoilua, pihalla riehumista ja yleistä sekoilua. Sisällä tavattiin myös uusi tuttavuus. Peilistä katsoi takaisin joku porokoiranpentu. Pirulainen kun ei suostunut tulemaan ulos sieltä vaikka kuinka koitti leikkiin kutsua haukkumalla tai hyppimällä. Tylsä kaveri. Vähän väliä kuitenkin piti käydä tarkistamassa, että onko se siellä vielä. Ja kyllähän se oli.
Viimalla alkaa sujua ulkonakin tuo tänne kutsu. En sitten kyllä tiedä, että onko se se kutsu vai pelkästään ryntäilyn riemu, mikä Viiman luokseni tuo. Toivokaamme, että se on se kutsu. :D Mikään muu sana ei sitten ole tainnut mennäkkään tuohon paksuun päähän. "Irti" tai "ei pure" tarkoittavat ihan selvästi, että "pure niin lujaa kuin mahdollista". Koulutukseen tuo suuren haasteen se, ettei tuo syty herkkupaloille. Eilen kyllä löydettiin sellainen herkku, että sitä voisi alkaa käyttämään koulutuksessa. Emmentaali oli nimittäin aivan ihanaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti