Lisää koulua

Viime viikolla oli siis toinen kerta koulua. Tällä kertaa menin kyllä yksin, kun Viiman masu oli ottanut kyttyrää ilmeisesti jostain syömisistä, kun oli pari päivää ruikulilla. Jätin sitten kotiin ja menin kuunteluoppilaaksi.

Kerran aiheena oli namilla motivointi. Juoksutettiin siis koiraa nyrkin perässä, jossa oli sisällä nami. Seuraava harjoite oli arkiseuraamista namin avustuksella ja viimeisenä vielä yksin jättämistä seinään kiinni, kun itse astuu ensin askeleen ja sitten muutaman askeleen pois päin. Koiran siis pitäisi olla rauhallinen koko ajan. Näitä ollaan sitten hiukan harjoiteltu kotona. Paljon enemmän pitäisi, mutta tuntuu, että aika ei vuorokausissa riitä. Jokaiseen pitäisi saada yksi extrakoulutustunti. Tänään illalla on taas sitten kouluilta, nyt pääsee Viimakin mukaan kouluttautumaan.

Jatta toivoi kuvia viimasta, joten tässä tulee nyt joku. Kuvien (c) P4ku.

Pihalla otettu otos todella nättinä päivänä. Meillä on tuossa keskellä pihaa kaivonkannen päällä ihan hillitön lumikasa, jonka päälle Viiman usutin. Se on muuten oppinut hyvin näissä kuvaussessioissa "ylös" käskyn, kun aina patistan sen jonkun kasan päälle. :D

Kaksi seuraavaa ovat myös ihan vaan tästä pihalta samaisena ihanana päivänä.

Ja vielä kalansilmälinssillä yksi pitkänenäkuva. :)

Hännänheilutuksia Viimalta ja aurinkoista päivää!

Koulu alkoi

Noniin, pitkästä aikaa tätäkin blogia päivittelemässä.

Viima on kasvanut ja aikuistunut (?) paljon sitten viime kirjoitusten. Ikää on nyt vuosi ja neljä kuukautta ja murkkuikä saisi minun puolestani alkaa hiukan jo hellittää. Syksyllä käytiin taistelua, kun Viimaa olisi miellyttänyt nousta arvoasteikossa ylöspäin. Pekkaa haastettiin ahkerasti ja minuakin aina välillä, mutta nyt on paikka hiukan jo vakiintunut. Laumaan saatiin uusi jäsenkin, kun Niko syntyi marraskuun alussa. Viima on ihanan varovainen Nikon kanssa. Ei hyökkää hirveätä vauhtia päälle, kun tullaan kotiin vaan menee katsomaan tilanteen rauhoituttua, että kukas siellä kopassa on. Ja kun Niko on lattialla tai sitterissä, käy Viima hiukan nuolaisemassa päästä tai kädestä. Ensimmäinen "yhteinen hetki" Nikolla ja Viimalla oli tuossa pari päivää sitten kun Niko katseli sitteristä maailmaa ja Viima meni istumaan viereen. Niko ojensi kättään Viimaa kohti ja Viima alkoi hellästi haistella ja nuolla sitä. Niko hymyili ja katseli Viimaa pitkään ja minä katsoin molempia siinä vieressä. Ihania. <3

Eilen alkoi sitten virallinen koirakoulu Viimalla ja minulla. Kestää kahdeksan viikkoa tämä arkitottelevaisuus kurssi ja katsotaan sitten sen jälkeen, että miten jatketaan. Nyt ekalla kerralla oli ainoana harjoitteena rauhoittuminen. Laitettiin koiran tutun hajuinen viltti maahan, mentiin seisomaan viereen. Koira ohjattiin ihmisen jalan viereen ja remmi pistettiin koiran puoleisen jalan alle. Siinä sitten odotettiin huomioimatta koiraa, että rauhoittuminen tapahtuu. Lopuksi kun tilanne oli rauhoittunut (Viima nukkui jonkun aikaa siinä jalan vieressä), vapautettiin koira.

Läksyksi saatiin tietty rauhoittumisen harjoittelua, mutta myös koiran mielimakupalan selvittäminen. Ja niitten ulkona syöminen. Äh, mitäköhän tuolle keksisi tarjota. Kun asiat ovat tarpeeksi jänniä ympärillä, Viima ei kyllä sitten suostu syömään yhtään mitään. Kateellisena kuuntelin yhden kultaisennoutajan omistajaa, kun ongelma oli päinvastainen, eli kaikki kelpasi.

Heihei hampaat!

Viimeinen kulmahammas lähti eilen irti. Eli tässä noin viikon sisään lähtivät kaikki. Alaleuan hammasrivistöt vaikuttavat tällä hetkellä kovin tyhjiltä, mutta kyllä siellä ikenen alla uusia jo tuntuu. Ja kovasti vaikuttavat ikenet kutisevan, kun kaikkea pitää järsiä. Pehmolelut ovat tällä hetkellä in, luut ja korvat out. Taitavat luut olla liian kovaa järsittäväksi, joten palloja ja pehmiksiä on tullut lutkutettua.

Kyllä on tuo Viima vaan säänkestävä koira. Lauantaina oltiin Loimaalla metsähommissa. Nelisen tuntia oltiin ulkona märässä metsässä, mutta kertaakaan ei näyttänyt, että Viimalla olisi kylmä ollut. Paineli siellä menemään ihan hurmiossa. Hienosti osasi Viima väistää moottorisahoja ja vehkeitä, sekä traktoriakin. Eipä tarvinnut hirveästi huudella perään, vaan aina kun traktori käynnistyi, niin Viimakin jäi sivummalle istumaan. Tosin sitten kun lähdettiin kävelemään traktorin perässä, joka veti puita pois metsästä, tuli houkutus käydä nappaamassa oksasta kiinni. Ja siitähän Viima ei tykännyt, kun se homma kiellettiin. Tylsää!

Illalla sitten juhlittiinkin Tiinan synttäreitä ja käytiin saunassa. Viimaa ei oikein tuo saunominen innosta, kun siellä on niin kuuma. Pari kertaa kokeiltu, mutta eipä koiruus siellä kauaa viihdy.

Aurinkoa ja kirmailua

Ah ja voih, mikä ihana päivä eilen oli. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Eilen oltiin Vampulassa ja Viiman kanssa päätettiin lähteä siihen lähipelloille hiukan ulkoilemaan. Ulkoilutettiin myös Pekan kameran uutta objektiivia ja kokeiltiin, että saako sillä kuvia. Ja kyllähän sillä taisi saada. Tässä muutama otos:
Lenkki meni muutenkin hienosti. Viima on tajunnut sanan "tänne". Joka kerta tuli kutsusta luokse ja vielä sellaisessakin tilanteessa, jossa oli lähdössä jo tiellä menevän moottoripyörän perään. Kyllä nyt on mamma ylpeä pikkuisesta! Kolmannen aivosolun siis voidaan olettaa kasvaneen. :)

Kyllä meidän pitäisi päästä vaan useammin juoksentelemaan vapaana. Viima selvästi nauttii siitä kun saa porhaltaa menemään. Täällä kaupungissa mulla ei ole kyllä aikomustakaan päästää koiraa vapaaksi missään muualla kuin koirapuistossa. Noi koirapuistot ei kyllä oo meidän juttu. Viima on siellä aina ihan ihmeissään, että mitäs täällä pitäis mukamas tehdä. Eihän täällä ole mitään tai ketään. Jos siellä olisi kaveri mukana, niin voisi tietty olla eri asia.

Viimalla on lähtenyt jo aika kauan hampaita, mutta vasta tänään eka hammas löytyi lattialta niin, että sen sai talteen. Pekka löysi aamulla jonkin poskihampaista. Aika jännän muotoisia noi koiran hampaat. Tuokin on tuollainen lättänä ja kolmion mallinen. Kulmureiden irtoamista odotellessa, ne kun on ne terävimmät. Kaikki etuhampaat ovat vaihtuneet jo hienosti ja näemmä osa poskihampaistakin.

Kevätkuulumisia

Silmätulehdushan se siellä oli ja silmätipat saatiin tohtorilta. Niitten tippojen laitto ei Viiman mielestä ole vaan niin erityisen kivaa. Tulehdus on vaikeuksista huolimatta kuitenkin mennyt ohi, mutta silmät rähmivät edelleen jonkin verran. Ollaan siis jatkettu hiukan pidempään kun viikko tippojen laittoa. Lääkärissä Viiman silmänkosteus mitattiin ja se oli juuri ja juuri normaalin rajoissa. Toinen silmä taisi olla hiukan alikin. Lääkäri siis sanoi, että ei ihme jos silmät rähmivät, koska kyynelneste taitaa olla aika tujua tavaraa.

Ulkona on taas ihana ilma. Kevät on ihan selvästi tulossa. Viima ei siitä vaan niin välitä. Lumet tuntuvat häviävän pikkuhiljaa joka paikasta, eli kierimispaikat katoavat. Onneksi Viima ei kuitenkaan ole tajunnut sitä, että lätäkössä tai mudassakin voi kieriä. Parempi siis näin.

Tämän päivän suunnitelmat ovat nyt hiukan auki vielä. Lähteäkkö Vampulaan illemmalla vai mitä? Kädentaitomessujen aikana Viima saa olla pari tuntia kotona yksin nukkumassa, mutta sen jälkeen olisi vapaata. Vampulassa pääsisi tietty metsään ja pellolle juoksemaan, jos emäntä vaan saa raahattua itsensä sinne.

Silmä vaivaa

Viiman silmä alkoi hirveästi rähmiä eilen. Kaksi vaihtoehtoa: silmätulehdus tai sitten joku naarmu tms. Kävi meinaan ruusupuskassa rymyämässä tuossa lenkin lomassa. No, mutta en minä sille hirveästi voi mitään tehdä, joten lääkäriin käy tänään iltapäivällä tiemme. Toivottavasti jotain tehokasta troppia saamme, sillä silmä näyttää kutiavan tai kirvelevän, kun Viima sitä niin mielellään hinkkaisi.

Aivosolun kaveri?

Viima on tainnut saada kasvatetuksi toisen aivosolun. Voiko olla mahdollista? Kovin on koiruliini rauhoittunut alun hullunmyllystä ja ikuisesta riekkumisesta. Päivät kuluu sisällä nukkuen ja ulkona sitten riekutaan. Toki jokailtainen riehukohtaus on edelleen arkea, mutta se sallittakoon. Ei pikkuinen koiranalku kykene nyt niiiiin rauhallisesti olemaan koko päivää. Varsinkaan kun emäntä yrittää vääntää esseetä sun muuta toisen perään koneella istuen.

Viime viikolla käytiin taas Häkän luona kylässä. Kiitos siitä Saija! Viima on kyllä hirvittävä Domina isolla Deellä. Häkä simahti jo hyvissä ajoin, mutta Viimapa jatkoi vielä ihanan hirvennahkaisen luurullan syöntiä pihalla riekkumisen jälkeenkin. Silmien ummistaminen ei siis käy päinsä kuin kotona, vieraassa paikassa pitää olla alati valppaana. Kotiin kun päästiin, niin Viima nukkuikin melkein yhtäjaksoisesti ilta seitsemästä aamu kuuteen. Edes iltapalalle ja -pisulle ei pikkukoira jaksanut nousta. Aamulla siis odottikin eteisessä jättipissalätäkkö ja kakkakasa.