...tai ainakin niille, joilla on taloudessa uroskoira. Viima nimittäin aloitti juoksut viime viikonloppuna nyt toisen kerran ja levittää siis sulotuoksuja tuohon jalkakäytävän ojiin. Juoksujen takia meiltää jää siis nyt sitten väliin luultavasti kaikki kolme viimeistä kertaa koirakoulussa. :( Käyn siellä kyllä sitten yksin kuulemassa ohjeet ja kyselemässä tyhmiä, jotta saadaan kotona harjoitella. Tiistaina uutena aiheena oli ohittaminen. Samaan tyyliin ollaan harjoiteltukin jo aikaisemmin, mutta pitää jatkaa entistä sinnikkäämmin. Ohittaminen ei nimittäin ole meidän vahvin ala. Ohi ajavia autojakin pitää rähjätä joskus. Fiksua!
Viikonloppuna oltiin tosiaan Tampereen kylpylässä käväisemässä. Helmikuussa oltiin viimeksi ja se on kyllä Viimalle "tehosiedätystä" ihmisiin. Täällä niin harvoin loppujen lopuksi näkee lenkilläkään muita, joten ihmisten ohitustilanteet ovat kovin vähissä. Nopeamminhan tuo oppisi, kun oltaisiin useammin ihmisten ilmoilla. Nytkin viimeisenä päivänä ei pahemmin edes noteerattu rappukäytävässä (onneksi leveässä sellaisessa) vastaan tulevaa pariskuntaa. Taidanpa joskus lähteä Viiman kanssa lähemmäs keskustaa, jotta saadaan hiukan harjoitusta vieraiden ihmisten ohituksestakin.
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
tiistai 23. maaliskuuta 2010
Koulua ja onnistumista
Juuri tultiin Viiman kanssa koulusta. Ja voi ihanuus mikä kerta. Ainakin jos edelliseen kertaan vertaa. Viime kerralla oli jo mennessä sellainen olo, että sinä päivänä ei mistään tule mitään ja se ilmeisesti tarttui myös Viimaan. Keskittymisestä ei tietoakaan ja vieressä harjoitteleva tollerinpentu olisi ollut paaaljon kiinnostavampi, kuin emäntä tyhmine makupaloineen (tällä kertaa oli HK:n sinistä, kun muuta ei äkkiä kaapista löytynyt).
No, tällä kerralla oli makupalaongelma ratkaistu, kun käytiin viime viikolla eläinkaupassa hakemassa täydennystä varastoihin. Testauksen tuloksena löytyi siis Viiman The Makupala. Ne ovat semmoisia yksittäispakattuja pehmeitä lihatikkuja, joita sitten pätkin pikku palasiksi. Kalliiksi tulee, kun kolme tuollaista viidentoista sentin tikkua maksaa 1,55€, mutta mitäpä sitä ei koiransa eteen tekisi.
Niin, siis tällä kertaa oli sitten viime kerran täysi vastakohta. Alku haistelun ja härdellin jälkeen Viima alkoi keskittyä ja se kesti melkein koko ajan ja loppuun saakka. Kaikki harjoitteet onnistuivat ja suuhun jäi hyvä maku. Ja nyt on sitten keittiön lattialla raukea hurtta, kun on joutunut aivojen kanssa työskentelemään.
Tähän mennessä harjoiteltuja asioita:
Mahtoikohan tuosta listasta jäädä puuttumaan joku? Nyt ei ainakaan ihan heti tule mieleen. Aivot taitavat vieläkin työstää tunnin asioita, kun ei ajatustoimintaa muuhun liikene. :D
Puolet on nyt siis kurssista käyty ja pelkästään Viiman käytös kurssipaikalla on parantunut. Hienoa! Ei enää singota (niin paljon ainakaan) jokapuolelle. Alussa tosiaan on härdelliä, kun muistellaan, että mihinkä tultiin ja mitä täällä taas tehtiinkään, mutta joka kerta rauhoittuminen tapahtuu nopeammin. Tänään siihen ei tosiaan mennyt enää kuin pari minuuttia. Jos loppupuoli kurssista on yhtä tehokas, niin tästähän voi vielä tullakin jotain. ;)
No, tällä kerralla oli makupalaongelma ratkaistu, kun käytiin viime viikolla eläinkaupassa hakemassa täydennystä varastoihin. Testauksen tuloksena löytyi siis Viiman The Makupala. Ne ovat semmoisia yksittäispakattuja pehmeitä lihatikkuja, joita sitten pätkin pikku palasiksi. Kalliiksi tulee, kun kolme tuollaista viidentoista sentin tikkua maksaa 1,55€, mutta mitäpä sitä ei koiransa eteen tekisi.
Niin, siis tällä kertaa oli sitten viime kerran täysi vastakohta. Alku haistelun ja härdellin jälkeen Viima alkoi keskittyä ja se kesti melkein koko ajan ja loppuun saakka. Kaikki harjoitteet onnistuivat ja suuhun jäi hyvä maku. Ja nyt on sitten keittiön lattialla raukea hurtta, kun on joutunut aivojen kanssa työskentelemään.
Tähän mennessä harjoiteltuja asioita:
- rauhoittuminen
- motivointi: makupala + äänimerkki
- arkiseuraaminen
- yksin jääminen
- hätäluoksetulo
- katsekontakti
- palkkalupaus
Mahtoikohan tuosta listasta jäädä puuttumaan joku? Nyt ei ainakaan ihan heti tule mieleen. Aivot taitavat vieläkin työstää tunnin asioita, kun ei ajatustoimintaa muuhun liikene. :D
Puolet on nyt siis kurssista käyty ja pelkästään Viiman käytös kurssipaikalla on parantunut. Hienoa! Ei enää singota (niin paljon ainakaan) jokapuolelle. Alussa tosiaan on härdelliä, kun muistellaan, että mihinkä tultiin ja mitä täällä taas tehtiinkään, mutta joka kerta rauhoittuminen tapahtuu nopeammin. Tänään siihen ei tosiaan mennyt enää kuin pari minuuttia. Jos loppupuoli kurssista on yhtä tehokas, niin tästähän voi vielä tullakin jotain. ;)
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Lisää koulua
Viime viikolla oli siis toinen kerta koulua. Tällä kertaa menin kyllä yksin, kun Viiman masu oli ottanut kyttyrää ilmeisesti jostain syömisistä, kun oli pari päivää ruikulilla. Jätin sitten kotiin ja menin kuunteluoppilaaksi.
Kerran aiheena oli namilla motivointi. Juoksutettiin siis koiraa nyrkin perässä, jossa oli sisällä nami. Seuraava harjoite oli arkiseuraamista namin avustuksella ja viimeisenä vielä yksin jättämistä seinään kiinni, kun itse astuu ensin askeleen ja sitten muutaman askeleen pois päin. Koiran siis pitäisi olla rauhallinen koko ajan. Näitä ollaan sitten hiukan harjoiteltu kotona. Paljon enemmän pitäisi, mutta tuntuu, että aika ei vuorokausissa riitä. Jokaiseen pitäisi saada yksi extrakoulutustunti. Tänään illalla on taas sitten kouluilta, nyt pääsee Viimakin mukaan kouluttautumaan.
Jatta toivoi kuvia viimasta, joten tässä tulee nyt joku. Kuvien (c) P4ku.
Pihalla otettu otos todella nättinä päivänä. Meillä on tuossa keskellä pihaa kaivonkannen päällä ihan hillitön lumikasa, jonka päälle Viiman usutin. Se on muuten oppinut hyvin näissä kuvaussessioissa "ylös" käskyn, kun aina patistan sen jonkun kasan päälle. :D
Kaksi seuraavaa ovat myös ihan vaan tästä pihalta samaisena ihanana päivänä.
Ja vielä kalansilmälinssillä yksi pitkänenäkuva. :)
Hännänheilutuksia Viimalta ja aurinkoista päivää!
Kerran aiheena oli namilla motivointi. Juoksutettiin siis koiraa nyrkin perässä, jossa oli sisällä nami. Seuraava harjoite oli arkiseuraamista namin avustuksella ja viimeisenä vielä yksin jättämistä seinään kiinni, kun itse astuu ensin askeleen ja sitten muutaman askeleen pois päin. Koiran siis pitäisi olla rauhallinen koko ajan. Näitä ollaan sitten hiukan harjoiteltu kotona. Paljon enemmän pitäisi, mutta tuntuu, että aika ei vuorokausissa riitä. Jokaiseen pitäisi saada yksi extrakoulutustunti. Tänään illalla on taas sitten kouluilta, nyt pääsee Viimakin mukaan kouluttautumaan.
Jatta toivoi kuvia viimasta, joten tässä tulee nyt joku. Kuvien (c) P4ku.
Pihalla otettu otos todella nättinä päivänä. Meillä on tuossa keskellä pihaa kaivonkannen päällä ihan hillitön lumikasa, jonka päälle Viiman usutin. Se on muuten oppinut hyvin näissä kuvaussessioissa "ylös" käskyn, kun aina patistan sen jonkun kasan päälle. :D
Kaksi seuraavaa ovat myös ihan vaan tästä pihalta samaisena ihanana päivänä.
Ja vielä kalansilmälinssillä yksi pitkänenäkuva. :)
Hännänheilutuksia Viimalta ja aurinkoista päivää!
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
Koulu alkoi
Noniin, pitkästä aikaa tätäkin blogia päivittelemässä.
Viima on kasvanut ja aikuistunut (?) paljon sitten viime kirjoitusten. Ikää on nyt vuosi ja neljä kuukautta ja murkkuikä saisi minun puolestani alkaa hiukan jo hellittää. Syksyllä käytiin taistelua, kun Viimaa olisi miellyttänyt nousta arvoasteikossa ylöspäin. Pekkaa haastettiin ahkerasti ja minuakin aina välillä, mutta nyt on paikka hiukan jo vakiintunut. Laumaan saatiin uusi jäsenkin, kun Niko syntyi marraskuun alussa. Viima on ihanan varovainen Nikon kanssa. Ei hyökkää hirveätä vauhtia päälle, kun tullaan kotiin vaan menee katsomaan tilanteen rauhoituttua, että kukas siellä kopassa on. Ja kun Niko on lattialla tai sitterissä, käy Viima hiukan nuolaisemassa päästä tai kädestä. Ensimmäinen "yhteinen hetki" Nikolla ja Viimalla oli tuossa pari päivää sitten kun Niko katseli sitteristä maailmaa ja Viima meni istumaan viereen. Niko ojensi kättään Viimaa kohti ja Viima alkoi hellästi haistella ja nuolla sitä. Niko hymyili ja katseli Viimaa pitkään ja minä katsoin molempia siinä vieressä. Ihania. <3
Eilen alkoi sitten virallinen koirakoulu Viimalla ja minulla. Kestää kahdeksan viikkoa tämä arkitottelevaisuus kurssi ja katsotaan sitten sen jälkeen, että miten jatketaan. Nyt ekalla kerralla oli ainoana harjoitteena rauhoittuminen. Laitettiin koiran tutun hajuinen viltti maahan, mentiin seisomaan viereen. Koira ohjattiin ihmisen jalan viereen ja remmi pistettiin koiran puoleisen jalan alle. Siinä sitten odotettiin huomioimatta koiraa, että rauhoittuminen tapahtuu. Lopuksi kun tilanne oli rauhoittunut (Viima nukkui jonkun aikaa siinä jalan vieressä), vapautettiin koira.
Läksyksi saatiin tietty rauhoittumisen harjoittelua, mutta myös koiran mielimakupalan selvittäminen. Ja niitten ulkona syöminen. Äh, mitäköhän tuolle keksisi tarjota. Kun asiat ovat tarpeeksi jänniä ympärillä, Viima ei kyllä sitten suostu syömään yhtään mitään. Kateellisena kuuntelin yhden kultaisennoutajan omistajaa, kun ongelma oli päinvastainen, eli kaikki kelpasi.
Viima on kasvanut ja aikuistunut (?) paljon sitten viime kirjoitusten. Ikää on nyt vuosi ja neljä kuukautta ja murkkuikä saisi minun puolestani alkaa hiukan jo hellittää. Syksyllä käytiin taistelua, kun Viimaa olisi miellyttänyt nousta arvoasteikossa ylöspäin. Pekkaa haastettiin ahkerasti ja minuakin aina välillä, mutta nyt on paikka hiukan jo vakiintunut. Laumaan saatiin uusi jäsenkin, kun Niko syntyi marraskuun alussa. Viima on ihanan varovainen Nikon kanssa. Ei hyökkää hirveätä vauhtia päälle, kun tullaan kotiin vaan menee katsomaan tilanteen rauhoituttua, että kukas siellä kopassa on. Ja kun Niko on lattialla tai sitterissä, käy Viima hiukan nuolaisemassa päästä tai kädestä. Ensimmäinen "yhteinen hetki" Nikolla ja Viimalla oli tuossa pari päivää sitten kun Niko katseli sitteristä maailmaa ja Viima meni istumaan viereen. Niko ojensi kättään Viimaa kohti ja Viima alkoi hellästi haistella ja nuolla sitä. Niko hymyili ja katseli Viimaa pitkään ja minä katsoin molempia siinä vieressä. Ihania. <3
Eilen alkoi sitten virallinen koirakoulu Viimalla ja minulla. Kestää kahdeksan viikkoa tämä arkitottelevaisuus kurssi ja katsotaan sitten sen jälkeen, että miten jatketaan. Nyt ekalla kerralla oli ainoana harjoitteena rauhoittuminen. Laitettiin koiran tutun hajuinen viltti maahan, mentiin seisomaan viereen. Koira ohjattiin ihmisen jalan viereen ja remmi pistettiin koiran puoleisen jalan alle. Siinä sitten odotettiin huomioimatta koiraa, että rauhoittuminen tapahtuu. Lopuksi kun tilanne oli rauhoittunut (Viima nukkui jonkun aikaa siinä jalan vieressä), vapautettiin koira.
Läksyksi saatiin tietty rauhoittumisen harjoittelua, mutta myös koiran mielimakupalan selvittäminen. Ja niitten ulkona syöminen. Äh, mitäköhän tuolle keksisi tarjota. Kun asiat ovat tarpeeksi jänniä ympärillä, Viima ei kyllä sitten suostu syömään yhtään mitään. Kateellisena kuuntelin yhden kultaisennoutajan omistajaa, kun ongelma oli päinvastainen, eli kaikki kelpasi.
maanantai 6. huhtikuuta 2009
Heihei hampaat!
Viimeinen kulmahammas lähti eilen irti. Eli tässä noin viikon sisään lähtivät kaikki. Alaleuan hammasrivistöt vaikuttavat tällä hetkellä kovin tyhjiltä, mutta kyllä siellä ikenen alla uusia jo tuntuu. Ja kovasti vaikuttavat ikenet kutisevan, kun kaikkea pitää järsiä. Pehmolelut ovat tällä hetkellä in, luut ja korvat out. Taitavat luut olla liian kovaa järsittäväksi, joten palloja ja pehmiksiä on tullut lutkutettua.
Kyllä on tuo Viima vaan säänkestävä koira. Lauantaina oltiin Loimaalla metsähommissa. Nelisen tuntia oltiin ulkona märässä metsässä, mutta kertaakaan ei näyttänyt, että Viimalla olisi kylmä ollut. Paineli siellä menemään ihan hurmiossa. Hienosti osasi Viima väistää moottorisahoja ja vehkeitä, sekä traktoriakin. Eipä tarvinnut hirveästi huudella perään, vaan aina kun traktori käynnistyi, niin Viimakin jäi sivummalle istumaan. Tosin sitten kun lähdettiin kävelemään traktorin perässä, joka veti puita pois metsästä, tuli houkutus käydä nappaamassa oksasta kiinni. Ja siitähän Viima ei tykännyt, kun se homma kiellettiin. Tylsää!
Illalla sitten juhlittiinkin Tiinan synttäreitä ja käytiin saunassa. Viimaa ei oikein tuo saunominen innosta, kun siellä on niin kuuma. Pari kertaa kokeiltu, mutta eipä koiruus siellä kauaa viihdy.
Kyllä on tuo Viima vaan säänkestävä koira. Lauantaina oltiin Loimaalla metsähommissa. Nelisen tuntia oltiin ulkona märässä metsässä, mutta kertaakaan ei näyttänyt, että Viimalla olisi kylmä ollut. Paineli siellä menemään ihan hurmiossa. Hienosti osasi Viima väistää moottorisahoja ja vehkeitä, sekä traktoriakin. Eipä tarvinnut hirveästi huudella perään, vaan aina kun traktori käynnistyi, niin Viimakin jäi sivummalle istumaan. Tosin sitten kun lähdettiin kävelemään traktorin perässä, joka veti puita pois metsästä, tuli houkutus käydä nappaamassa oksasta kiinni. Ja siitähän Viima ei tykännyt, kun se homma kiellettiin. Tylsää!
Illalla sitten juhlittiinkin Tiinan synttäreitä ja käytiin saunassa. Viimaa ei oikein tuo saunominen innosta, kun siellä on niin kuuma. Pari kertaa kokeiltu, mutta eipä koiruus siellä kauaa viihdy.
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Aurinkoa ja kirmailua
Ah ja voih, mikä ihana päivä eilen oli. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Eilen oltiin Vampulassa ja Viiman kanssa päätettiin lähteä siihen lähipelloille hiukan ulkoilemaan. Ulkoilutettiin myös Pekan kameran uutta objektiivia ja kokeiltiin, että saako sillä kuvia. Ja kyllähän sillä taisi saada. Tässä muutama otos:
Lenkki meni muutenkin hienosti. Viima on tajunnut sanan "tänne". Joka kerta tuli kutsusta luokse ja vielä sellaisessakin tilanteessa, jossa oli lähdössä jo tiellä menevän moottoripyörän perään. Kyllä nyt on mamma ylpeä pikkuisesta! Kolmannen aivosolun siis voidaan olettaa kasvaneen. :)
Kyllä meidän pitäisi päästä vaan useammin juoksentelemaan vapaana. Viima selvästi nauttii siitä kun saa porhaltaa menemään. Täällä kaupungissa mulla ei ole kyllä aikomustakaan päästää koiraa vapaaksi missään muualla kuin koirapuistossa. Noi koirapuistot ei kyllä oo meidän juttu. Viima on siellä aina ihan ihmeissään, että mitäs täällä pitäis mukamas tehdä. Eihän täällä ole mitään tai ketään. Jos siellä olisi kaveri mukana, niin voisi tietty olla eri asia.
Viimalla on lähtenyt jo aika kauan hampaita, mutta vasta tänään eka hammas löytyi lattialta niin, että sen sai talteen. Pekka löysi aamulla jonkin poskihampaista. Aika jännän muotoisia noi koiran hampaat. Tuokin on tuollainen lättänä ja kolmion mallinen. Kulmureiden irtoamista odotellessa, ne kun on ne terävimmät. Kaikki etuhampaat ovat vaihtuneet jo hienosti ja näemmä osa poskihampaistakin.
Lenkki meni muutenkin hienosti. Viima on tajunnut sanan "tänne". Joka kerta tuli kutsusta luokse ja vielä sellaisessakin tilanteessa, jossa oli lähdössä jo tiellä menevän moottoripyörän perään. Kyllä nyt on mamma ylpeä pikkuisesta! Kolmannen aivosolun siis voidaan olettaa kasvaneen. :)
Kyllä meidän pitäisi päästä vaan useammin juoksentelemaan vapaana. Viima selvästi nauttii siitä kun saa porhaltaa menemään. Täällä kaupungissa mulla ei ole kyllä aikomustakaan päästää koiraa vapaaksi missään muualla kuin koirapuistossa. Noi koirapuistot ei kyllä oo meidän juttu. Viima on siellä aina ihan ihmeissään, että mitäs täällä pitäis mukamas tehdä. Eihän täällä ole mitään tai ketään. Jos siellä olisi kaveri mukana, niin voisi tietty olla eri asia.
Viimalla on lähtenyt jo aika kauan hampaita, mutta vasta tänään eka hammas löytyi lattialta niin, että sen sai talteen. Pekka löysi aamulla jonkin poskihampaista. Aika jännän muotoisia noi koiran hampaat. Tuokin on tuollainen lättänä ja kolmion mallinen. Kulmureiden irtoamista odotellessa, ne kun on ne terävimmät. Kaikki etuhampaat ovat vaihtuneet jo hienosti ja näemmä osa poskihampaistakin.
lauantai 21. maaliskuuta 2009
Kevätkuulumisia
Silmätulehdushan se siellä oli ja silmätipat saatiin tohtorilta. Niitten tippojen laitto ei Viiman mielestä ole vaan niin erityisen kivaa. Tulehdus on vaikeuksista huolimatta kuitenkin mennyt ohi, mutta silmät rähmivät edelleen jonkin verran. Ollaan siis jatkettu hiukan pidempään kun viikko tippojen laittoa. Lääkärissä Viiman silmänkosteus mitattiin ja se oli juuri ja juuri normaalin rajoissa. Toinen silmä taisi olla hiukan alikin. Lääkäri siis sanoi, että ei ihme jos silmät rähmivät, koska kyynelneste taitaa olla aika tujua tavaraa.
Ulkona on taas ihana ilma. Kevät on ihan selvästi tulossa. Viima ei siitä vaan niin välitä. Lumet tuntuvat häviävän pikkuhiljaa joka paikasta, eli kierimispaikat katoavat. Onneksi Viima ei kuitenkaan ole tajunnut sitä, että lätäkössä tai mudassakin voi kieriä. Parempi siis näin.
Tämän päivän suunnitelmat ovat nyt hiukan auki vielä. Lähteäkkö Vampulaan illemmalla vai mitä? Kädentaitomessujen aikana Viima saa olla pari tuntia kotona yksin nukkumassa, mutta sen jälkeen olisi vapaata. Vampulassa pääsisi tietty metsään ja pellolle juoksemaan, jos emäntä vaan saa raahattua itsensä sinne.
Ulkona on taas ihana ilma. Kevät on ihan selvästi tulossa. Viima ei siitä vaan niin välitä. Lumet tuntuvat häviävän pikkuhiljaa joka paikasta, eli kierimispaikat katoavat. Onneksi Viima ei kuitenkaan ole tajunnut sitä, että lätäkössä tai mudassakin voi kieriä. Parempi siis näin.
Tämän päivän suunnitelmat ovat nyt hiukan auki vielä. Lähteäkkö Vampulaan illemmalla vai mitä? Kädentaitomessujen aikana Viima saa olla pari tuntia kotona yksin nukkumassa, mutta sen jälkeen olisi vapaata. Vampulassa pääsisi tietty metsään ja pellolle juoksemaan, jos emäntä vaan saa raahattua itsensä sinne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
