Silmä vaivaa

Viiman silmä alkoi hirveästi rähmiä eilen. Kaksi vaihtoehtoa: silmätulehdus tai sitten joku naarmu tms. Kävi meinaan ruusupuskassa rymyämässä tuossa lenkin lomassa. No, mutta en minä sille hirveästi voi mitään tehdä, joten lääkäriin käy tänään iltapäivällä tiemme. Toivottavasti jotain tehokasta troppia saamme, sillä silmä näyttää kutiavan tai kirvelevän, kun Viima sitä niin mielellään hinkkaisi.

Aivosolun kaveri?

Viima on tainnut saada kasvatetuksi toisen aivosolun. Voiko olla mahdollista? Kovin on koiruliini rauhoittunut alun hullunmyllystä ja ikuisesta riekkumisesta. Päivät kuluu sisällä nukkuen ja ulkona sitten riekutaan. Toki jokailtainen riehukohtaus on edelleen arkea, mutta se sallittakoon. Ei pikkuinen koiranalku kykene nyt niiiiin rauhallisesti olemaan koko päivää. Varsinkaan kun emäntä yrittää vääntää esseetä sun muuta toisen perään koneella istuen.

Viime viikolla käytiin taas Häkän luona kylässä. Kiitos siitä Saija! Viima on kyllä hirvittävä Domina isolla Deellä. Häkä simahti jo hyvissä ajoin, mutta Viimapa jatkoi vielä ihanan hirvennahkaisen luurullan syöntiä pihalla riekkumisen jälkeenkin. Silmien ummistaminen ei siis käy päinsä kuin kotona, vieraassa paikassa pitää olla alati valppaana. Kotiin kun päästiin, niin Viima nukkuikin melkein yhtäjaksoisesti ilta seitsemästä aamu kuuteen. Edes iltapalalle ja -pisulle ei pikkukoira jaksanut nousta. Aamulla siis odottikin eteisessä jättipissalätäkkö ja kakkakasa.

Päivitystä, päivitystä

Huh, kylläpä on aika vierähtänyt nopeasti. Eihän täällä ole muuta kerennyt tekemään kuin touhuilemaan Viiman kanssa. :D

Tiistaina käytiin ekan kerran eläinlääkärissä. Hienosti sujui ja Viima ei edes huomannut, kun piikki tuikattiin niskanahkoihin. Oli sen verran muuta tekemistä ja ihmeteltävää. Odotushuoneessa oli ihana nöffin "pentu", jonka kanssa olisi ollut kivaa leikkiä, mutta ilkeät ihmiset eivät päästäneet koiria leikkimään siinä viiden neliön tilassa. Höh!

Koirakavereitakin ollaan nähty tässä viimeaikoina useampikin kappale. Pari viikkoa sitten käytiin Turbo-tollerin (5kk) luona Laitilassa riehumassa.
Ja eilen käytiin Halikossa moikkaamassa velipoikaa Fiehttua eli Häkää. Tässä pari maistiaiskuvaa ja lisää löytyy kuvaämpäristä.
Tänään Viima pääsee Loimaalle Raunon luo hoitoon, kun minä lähden partiotapahtumaan yhdeksi yöksi. Loimaalla on kiva käydä, kun saa vapaana juosta. Kotona remmilenkit ovat aina niin tylsiä.

10 viikkoa

Eilen oli Viiman 10 vko -"synttärit" ja sen kunniaksi käytiin vaa'alla. Vaaka antoi meille lukemat 4,7kg. Ja kyllä sen huomaakin, että kasvanut on. Menneellä viikolla kun käytiin äitin ja Raunon tykönä, niin sanoivat molemmat, että kokoa (ja painoa) on tullut lisää. Hyvä niin, niinhän sen tietty kuuluukin. :)

Tänään jätän Viiman ja Pekan puoleksitoista tunniksi ensimmäisen kerran kahdestaan, kun lähden kouluun. Katsotaan mitä siitä tulee. Viima kun on mieltynyt Pekan nilkkoihin ja sukkiin. Ja intoa riittää kuin pienessä pitäjässä. Ei hyvä. Pitää siis saada se into kohdistettua johonkin muuhun. Ajattelin, että on ehkä parempi, jos en nyt lenkitä Viimaa, siellä se saa yleensä vaan enemmän energiaa. Käydään sitten vaikka pidemmällä metsälenksulla kun tulen koulusta. Yksinoloakin pitäisi harjoitella selkeästi enemmänkin. Onneksi on nyt sellainen kevät koulussa, että ei tarvitse koiran olla kerrallaan montaa tuntia yksin kotona. On yksinolon harjoittelukin toivonmukaan sujuvampaa niin.

Leilan luona kylässä

Eilen käytiin Viiman kanssa hiukan Leilan luona kyläilemässä. Ohjelmaan kuului metsässä juoksua, autoilua, pihalla riehumista ja yleistä sekoilua. Sisällä tavattiin myös uusi tuttavuus. Peilistä katsoi takaisin joku porokoiranpentu. Pirulainen kun ei suostunut tulemaan ulos sieltä vaikka kuinka koitti leikkiin kutsua haukkumalla tai hyppimällä. Tylsä kaveri. Vähän väliä kuitenkin piti käydä tarkistamassa, että onko se siellä vielä. Ja kyllähän se oli.

Viimalla alkaa sujua ulkonakin tuo tänne kutsu. En sitten kyllä tiedä, että onko se se kutsu vai pelkästään ryntäilyn riemu, mikä Viiman luokseni tuo. Toivokaamme, että se on se kutsu. :D Mikään muu sana ei sitten ole tainnut mennäkkään tuohon paksuun päähän. "Irti" tai "ei pure" tarkoittavat ihan selvästi, että "pure niin lujaa kuin mahdollista". Koulutukseen tuo suuren haasteen se, ettei tuo syty herkkupaloille. Eilen kyllä löydettiin sellainen herkku, että sitä voisi alkaa käyttämään koulutuksessa. Emmentaali oli nimittäin aivan ihanaa!

Joulu- ja kaverikuulumisia

Laitetaanpas hiukan lisää juttua ja kuvia, kun sain viimeisetkin joulukuvat siirrettyä koneelle.

Ensimmäinen automatka uuden emännän kanssa sujui rauhallisissa merkeissä.

Petäjävedellä hyviä nukkumapaikkoja olivat mm. terassin oven edusta, jossa oli mattorulla päänalusena...

...ja pyörätuolin alusta. Siinä pää oli näppärä laittaa kahden pyörän väliin.

Viikon aikana harjoiteltiin söpistelyä...

...ja sormien metsästystä.


Joulupukki toi myös pikku karvavauvalle lahjoja.

"Kattokaa kuinka paljon mä sain kaikkea kivaa!"

Viiman mielestä Petäjävedellä oli siis yyberkivaa, siellä kun pääsi uloskin ilman hissiä. Ei tarvinnut kuin hiukan vinkaista ulko-oven takana, niin heti pääsi pisulle. Ja käytiinhän me häiritsemässä Tiinaa ja Raunoakin, kun he olivat hiihtämässä pellolla. Suksien kärkiä oli tosi kiva nakertaa.

Kotiin kun tultiin, niin jatkettiin söpistelyä. (Tämä taitaa olla muuten uutena vuotena otettu kuva. Hienosti Viima tottui raketeihin, loppujen lopuksi ei lotkauttanut korvaansakkaan niille. Tuli jopa partsille nukkumaan, kun Sophien kanssa mentiin sinne puoleksi tunniksi katsomaan raketeita puolen yön aikaan.)
Välillä tuppasi hiukan väsyttämään istualtaan. Ei sitä nyt maate raaski mennä kun vielä voisi touhutakin.
Eilen käytiin tutustumassa uusiin koiraystäviin. Tässä kuvassa Robin-sheltti.
Mukana oli myös Kuma-shiba, mutta hän ei ollut niin suopealla päällä, että olisi jaksanut pikkukakaroita. Viimasta ja Kumasta tulee kyllä mainio tulevaisuuden parivaljakko, molemmat räköttivät eilen jo siihen malliin.

Sitten vielä hiukan lenkkiposeerausta.

Kun tultiin takaisin kotiin, niin seuraava 2,5h sujui erittäin rauhallisissa merkeissä.
Tänään olisi myös tarkoitus lähteä hiukan metsään juoksemaan vapaana. Samalla voitaisiin käydä näyttämässä Viimalle, että mitä ne geokätköt ovat. Sitten nähdään, että onko tuossa geokoira-ainesta. :)

Kuvatus

Pitäähän sitä pikkuisesta laittaa sitten kuvakin tänne. Ainakin parempia kuvia odotellessa. Tässä Viima kuukauden vanhana: