Kuvatus

Pitäähän sitä pikkuisesta laittaa sitten kuvakin tänne. Ainakin parempia kuvia odotellessa. Tässä Viima kuukauden vanhana:

Viima saapui taloon

Pitäähän pienellä porokoirulilla oma bloginsa olla. Siispä sellainen pitää perustaa. Muita juttuja Laurasta (ja Viimastakin) löytyy edelleen vanhasta blogista osoitteesta http://ceraci.vuodatus.net.

Viima eli Tuhkavuorten Fierran on pikkuinen parkinvärinen porokoiratyttö, joka on täällä meillä sijoituksessa Tuhkavuorten kennelistä. Eilen saavuimme varsinaisesti ensimmäistä kertaa kotiin, koska jouluviikon Viima oli kanssamme Petäjävedellä mökissä viettämässä rauhallista maaseutujoulua. Ensimmäinen yö omassa uudessa kodissa meni ravatessa ympäri ja välillä nukkuessa. Pissat ja kakat oli tullut, mutta hienosti oli suurin osa osunut lehden päälle. Matot nyt tietty otettiin pois jo ennen karvavauvan saapumista, niin emäntä pääsee helpommalla. ;) Sisäsiistiksi opettelu on kyllä tähän mennessä sujunut oikein mallikkaasti. Möksällä päiväsaikaan ei tullut kuin muutamat pisut lattialle viikon aikana ja nyt täällä kotona aamulla pääsi pikkuiset ilopisut. Ulkona koitetaan käydä ahkerasti. Mitä nyt tämä uuden vuoden odottelu hiukan rajoittaa kun jotkut ei-niin-lainkuuliaiset-kansalaiset paukuttelevat nyt jo raketteja. Niistä Viima ei sitten ollenkaan pidä.

Tänään ollaan muutenkin tutustuttu ulkoilmaan ja uuteen ympäristöön. Viiman mielestä kaiken suussa kantaminen on kivaa, Lauran mielestä se on vähemmän kivaa. Siellä maassa kun on mm. tupakan tumppeja ja roskapussi parvekkeelta alasheitettynäkin sieltä löytyi aamulla. Yök. Onneksi oli kiltti L&T:n mies korjannut sen jo seuraavaan ulkoilukertaan mennessä pois.

Näin aluksi siis kaikki sujunut oikein mallikkaasti. Tästä koitamme päästä eteenpäin opetelleen elämän aakkosia.